Ihana kamala imetys

Kun lukee vauvaryhmien/palstojen keskuteluja, niin imetys tai ylipäätän vauvan ravitseminen aiheuttaa aina kiihkeitä keskusteluja. Harmittavan usein siellä myös tuomitaan toisten valinnat. Imetys, se maailman luonnollisin ja alkukantaisin tapa ruokkia oma lapsi. Kaikille se ei kuitenkaan ole luonnollista ja ihanaa, osalla imetystaival tyssää heti alkumetreillä, osa ei välttämättä koe tarpeelliseksi edes yrittää. Mutta kenellä sitten on oikeus sanoa mikä on oikea tapa kenellekkin?

Mulle oli heti alusta asti selvää, että ainakin tulen yrittämään imetystä. Miion kanssa se lähtikin helposti käyntiin, sillä imuote oli heti alusta lähtien hyvä. Miion kanssa imetystaival kesti 9kk. Kun työt alkoivat, niin samalla Miio myös lopetti rinnalla käymisen. Olin ajatellut imetysken lopettamista itsekkin, mutta poika teki lopulta päätöksen. Muistan, että yritin muutaman viikon vielä tarjota rintaa, mutta ei tyyppi sitä huolinut. Lopetus meni siis todella helposti ja luonnollisesti.  Alussa imetys teki tosi kipeää, siis todella kipeää. Nännit oli ihan verillä ja lähes itkua vääntäen mentiin muutamat ekat viikot. Muuten Miion imetystaival olikin kaikinpuolin positiivinen kokemus. 

Tämän toisen kohdalla ehkä jännitin jopa enemmän miten imetys lähtee sujumaan. Koska koin imetyksen helpottavana (erityisesti yöt), jännitin jos se ei tällä kertaa onnistuisikaan. Synnytyssalissa koin ekat kauhunhetket, kun typy ei osannutkaan heti tarttua kiinni ja kävin jo mielessäni läpi ajatuksen siitä, että jos koko homma ei onnistuisikaan. Imetys lähti kuitenkin hyvin käyntiin ja jo toisena päivänä vaippaan tuli kunnon maitokakat :)

Vaikka olin varautunut, että alkuun imetys voi tehdä kipeää, niin tällä kertaa se oli jotain infernaalista. Ehkä aika kuultaa muistot, mutta voisin väittää, että tällä kertaa se todella teki kipeämpää kuin Miion kohdalla. Taas oli nännit verillä. Nappasin myös rintatulehduksen mikä ei itsessään helpottanut hommaa ollenkaan. Muutaman kerran jo mietin, että paskat ja heitä hanskat tiskiin. Jotenkin sitä vaan kerta toisensa jälkeen löysi itsensä sohvan nurkasta imettämässä irvistellen ja vedet silmistä valuen. 

Vaikka imetys alussa oli kidutusta, niin ajatus luovuttamisesta tuntui vielä pahemmalta. Haluan imetää, koska tiedostan imetyksen edut ja hyödyt vauvalle. Koen sen myös helppona ja hygienisenä, mutta näitä asioita vahvemmin nousi halu onnistua siinä sen takia, että en halua epäonnistua siinä (erikoinen  lause, mutta toivottavasti ymmärrätte). Vaikka en itse koe, että kukaan on epäonnistuja luopuessaan imetyksestä, niin silti tiedostan sen paineen mikä imetystä kohtaan on luotu. Jos itse olisin luovuttanut, olisin kokenut olevani epäonnistunut. Se on jotenkin hullunkurista, koska en ajattele muista niin, silti koen sen paineen. Jotenkin tässä yhteiskunnassa kuitenkin vallitsee sellainen ilmapiiri, kuin täysimettäjät olisivat muita parempia, silti välillä tuntuu ettei imetys saisi kuitenkaan näkyä mitenkään. Imetys tulee hoitaa pimeässä huoneessa, ilman että kukaan voisi vanhingossa tätä toimenpidettä nähdä. Muutenkin imetyksen ympärillä pyörii ajoittain sellainen kuhina, että vähän jopa ärsyttää. Kaikilla tuntuu olevan siitä vahva mielipide ja aina löytyy joku joka kokee voivansa arvostella toista, koska on vaan itse niin täydellinen ihminen. Jotenkin hassua, että niinkin luonnollinen asia voi nostaa niin suurta kiihkoa puolesta ja vastaan.

Myyn kanssa imetys sujuu tällä hetkellä hyvin, tissi maistuu ja maitoa riittää. Myy syö myös pumpattua maitoa pullosta, jotta mullakin on mahis lähteä tarvittaessa omille asioille ilman tyttöä. Ainoa asia, mikä aiheuttaa hieman päänvaivaa on se, että tyttö ei tahdo oikein nukahtaa iltaisin ilman tissiä. Sinäänsä se ei tässä vaiheessa ole mikään suuri ongelma, mutta olisihan se mukavaa jos nukahtaminen onnistuisi myös ilman minua. Tutti ois varmasti oiva väline helpottamaan tätä, mutta edelleenkään sen kanssa ei oo mitään suurempaan läpimurtoa saatu aikaiseksi. Harjoitukset jatkuvat!