Uutta arkea on nyt takana viitisen viikkoa ja arkea se tosiaan on heti alusta asti ollut. Meillä isäntä pitää isyysloman vasta vuodenvaihteen jälkeen, joten tähän starttiin ei yhdessä kotoilua ja pehmeää laskua tullut. Mutta kaikki on sujunut kuitenkin yllättävän luontevasti, vaikka olenkin elänyt melkeinpä koko tämän ajan yh-arkea.
Miio on ottanut isoveljen roolin todella hienosti, vaikka alussa sitä vähän jännitinkin. Hän halailee ja pussailee vauvaa paljon ja yllätykseksi ei edes ärsyynny, vaikka vauva huutaisi pidempäänkin. Varsinaista mustasukkaisuutta ei ole vielä ilmennyt. Alussa toki keräsi huomiota enemmän, mutta nyt jo aika hyvin ymmärtää, että minulla menee osa ajasta vauvan kanssa. Onneksi Miio on aina ollut hyvä leikkimään omatoimisesti, siitä on tässä tilanteessa paljon apua.
Meidän vauva on suht hyvä nukkumaan (toki vauvat nukkuvat tässä vaiheessa yleensä aina paljon) ja maitoa tulee, joten perusasiat meillä on kunnossa. Vatsa tuntuu kuitenkin reagoivan helposti mun ruokavalioon ja D-vitamiinit jätettiin nyt hetkeksi tauolle, kun nekin väänsivät vatsaa. Päivisin on yleensä tyytyväinen, mutta iltaa kohti alkaa levottomampi jakso, jolloin yleensä vaan syli tai tissi kelpaa. Illat välillä juuri tästä syystä haastavia, koska pitäisi saada pyöritettyä muutakin rumbaa tässä ympärillä. Huomaan, että esim. Miion nukkumaan meno seilailee siinä 21-22.30 välillä, riippuen siitä miten saan kaikki asiat hoidettua ja vilskarin rauhoitettua nukkumaan, kun rinnalla roukkuu tissitakiainen :D Erityisesti iltaisin kaipaa sitä isäntää paikalle avittamaan. Yleensä imetänkin samalla, kun luen Miiolle iltasatua tai hipsuttelen hänet uneen.
Vauva nukahtaa yöunille mukavasti 21.30-22.30 välillä ja herää yleensä syömään klo. 3 maissa ja sitten seuraavaksi klo 6-7 välillä. Siitä yleensä jatkaa vielä unia sinne ysin korville. Onneksi yöt on meillä ainakin toistaiseksi helppoja ja saan nukuttua hyvät unet. Päivisin päikkäreitä ei paljon oteta, jollei Miio sitten satu nukahtamaan, mitä ei juuri koskaan käy.
Mutta ei tää elämä oo pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, vaikka yleisesti kaikki on sujunut oletettua kivuttomammin. Välillä tuntuu ettei kädet vaan riitä, riittämättömyys on läsnä jokaisessa päivässä. Mulle tuli myös rintatulehdus ja kuumetta oli melkein 40 astetta. Oli aika voimaton olo niissä kuumehöyryissä. Myös meidän Rölli-koira on aiheuttanut huolta ja päänvaivaa. Eli totisesti nää ekat viikot on ollu kaikkea muuta kuin pumpulia ja vaaleanpunaisia hattarapilviä. Tämä on ollut enemmänkin realistisen tavallista elämää iloineen ja suruineen. Todellisuus iski vasten kasvoja siis heti alusta pitäen :) Mutta toisaalta itse ainakin saan luottamusta siihen, että pärjään näiden kanssa. Rutiinit muodostuu myös nopeesti, kun on pakko. Varmasti sitä osaa nauttia vielä enemmän siitä ajasta sitten, kun toinen on kotona. Toki kaikkein surullisinta tässä on se, että Joonas ei oo paikalla näkemässä ja kokemassa näitä alkutaipaleen ihmeitä. Onneks tän viikon jälkeen meidän perhe lomailee yhdessä seuraavat kolme viikkoa.
Miio on ottanut isoveljen roolin todella hienosti, vaikka alussa sitä vähän jännitinkin. Hän halailee ja pussailee vauvaa paljon ja yllätykseksi ei edes ärsyynny, vaikka vauva huutaisi pidempäänkin. Varsinaista mustasukkaisuutta ei ole vielä ilmennyt. Alussa toki keräsi huomiota enemmän, mutta nyt jo aika hyvin ymmärtää, että minulla menee osa ajasta vauvan kanssa. Onneksi Miio on aina ollut hyvä leikkimään omatoimisesti, siitä on tässä tilanteessa paljon apua.
Meidän vauva on suht hyvä nukkumaan (toki vauvat nukkuvat tässä vaiheessa yleensä aina paljon) ja maitoa tulee, joten perusasiat meillä on kunnossa. Vatsa tuntuu kuitenkin reagoivan helposti mun ruokavalioon ja D-vitamiinit jätettiin nyt hetkeksi tauolle, kun nekin väänsivät vatsaa. Päivisin on yleensä tyytyväinen, mutta iltaa kohti alkaa levottomampi jakso, jolloin yleensä vaan syli tai tissi kelpaa. Illat välillä juuri tästä syystä haastavia, koska pitäisi saada pyöritettyä muutakin rumbaa tässä ympärillä. Huomaan, että esim. Miion nukkumaan meno seilailee siinä 21-22.30 välillä, riippuen siitä miten saan kaikki asiat hoidettua ja vilskarin rauhoitettua nukkumaan, kun rinnalla roukkuu tissitakiainen :D Erityisesti iltaisin kaipaa sitä isäntää paikalle avittamaan. Yleensä imetänkin samalla, kun luen Miiolle iltasatua tai hipsuttelen hänet uneen.
Vauva nukahtaa yöunille mukavasti 21.30-22.30 välillä ja herää yleensä syömään klo. 3 maissa ja sitten seuraavaksi klo 6-7 välillä. Siitä yleensä jatkaa vielä unia sinne ysin korville. Onneksi yöt on meillä ainakin toistaiseksi helppoja ja saan nukuttua hyvät unet. Päivisin päikkäreitä ei paljon oteta, jollei Miio sitten satu nukahtamaan, mitä ei juuri koskaan käy.
Mutta ei tää elämä oo pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, vaikka yleisesti kaikki on sujunut oletettua kivuttomammin. Välillä tuntuu ettei kädet vaan riitä, riittämättömyys on läsnä jokaisessa päivässä. Mulle tuli myös rintatulehdus ja kuumetta oli melkein 40 astetta. Oli aika voimaton olo niissä kuumehöyryissä. Myös meidän Rölli-koira on aiheuttanut huolta ja päänvaivaa. Eli totisesti nää ekat viikot on ollu kaikkea muuta kuin pumpulia ja vaaleanpunaisia hattarapilviä. Tämä on ollut enemmänkin realistisen tavallista elämää iloineen ja suruineen. Todellisuus iski vasten kasvoja siis heti alusta pitäen :) Mutta toisaalta itse ainakin saan luottamusta siihen, että pärjään näiden kanssa. Rutiinit muodostuu myös nopeesti, kun on pakko. Varmasti sitä osaa nauttia vielä enemmän siitä ajasta sitten, kun toinen on kotona. Toki kaikkein surullisinta tässä on se, että Joonas ei oo paikalla näkemässä ja kokemassa näitä alkutaipaleen ihmeitä. Onneks tän viikon jälkeen meidän perhe lomailee yhdessä seuraavat kolme viikkoa.
Kommentit
Lähetä kommentti