Olemme liikunnallinen perhe. Varmasti esimerkillä on suuri vaikutus, mutta uskon kuitenkin, että Miio on myös luonnostaakin liikunnallinen ja innostunut touhuamaan kaikenlaista.
Nyt kuitenkin pohdinnassa se missä vaiheessa olisi hyvä ottaa mukaan myös ohjattuja harrastuksia. En koe, että kaksi vuotiaalla tulisi vielä olla säännöllisiä ohjattuja harrastuksia, jos lapsen elämässä muuten on monipuolisesti aktiviteetteja.
Nykyään ei ole yhtään epätavallista, että jo alle kouluikäinen juoksee lähes päivittäin jossain ohjatussa harrastuksessa. Mielestäni tämä ei ole kovinkaan hyvä trendi. Ohjatusti harrastetaan, mutta omatoimisesti ei sitten yhtään, kotona kaikki aika menee elektroniikan parissa. Mielestäni on tärkeää, että vanhemmat harrastavat myös itse lasten kanssa. Se on mukavaa perheen yhdessä oloa. Tuntuu, että nykyään vanhemmat ulkoistavat tämän osa-alueen kokonaan muille tahoille, mutta miksi?
En kuitenkaan tarkoita, että ohjatut harrastukset nuorilla lapsilla olisi kuitenkaan huono asia. Ohjattujen harrastusten kautta oppii myös paljon. On tärkeää oppia ottamaan ohjeita, kuuntelemaan, jakamaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa. Ja kyllä mekin halutaan Miiolle ohjattuja harrastuksia :) Paljon ollaan siitä puhuttu, mitä ja milloin. Joukkuelajit ja telinevoimistelu/temppukoulu tällä hetkellä päällimäisenä mielessä, uinti ollaan harrastettu perheen parissa viikoittain. Tärkeintä olisi tarjota Miiolle mahdollisiman paljon erilaisia liikuntakokemuksia, jotta sen kautta olisi helpointa löytää itselle se mieluinen. Muutaman vuoden ajan meillä vanhemmillakin kun on vielä sanamme sanottavana tähän asiaan :D Ja voihan siinä käydä niinkin, että liikunta vaihtuu taide harrastuksiin, mene ja tiedä.
Vauvavuotena kävimme vauvauinnissa ja vauvatanssissa säännöllisesti. Oli mukavaa saada arkeen säännöllisyyttä ja sosiaalisia hetkiä. Ehkä ne olivat siinä vaiheessa enemmän äidin henkireikiä kotiarjen ja kakkavaippojen keskellä. Töihin paluun jälkeen ohjatut liikuntatuokiot jäivät vähemmälle, mutta omatoiminen liikunnasta lapsen kanssa olleen pidetty silti kiinni.
Nyt kuitenkin pohdinnassa se missä vaiheessa olisi hyvä ottaa mukaan myös ohjattuja harrastuksia. En koe, että kaksi vuotiaalla tulisi vielä olla säännöllisiä ohjattuja harrastuksia, jos lapsen elämässä muuten on monipuolisesti aktiviteetteja.
Nykyään ei ole yhtään epätavallista, että jo alle kouluikäinen juoksee lähes päivittäin jossain ohjatussa harrastuksessa. Mielestäni tämä ei ole kovinkaan hyvä trendi. Ohjatusti harrastetaan, mutta omatoimisesti ei sitten yhtään, kotona kaikki aika menee elektroniikan parissa. Mielestäni on tärkeää, että vanhemmat harrastavat myös itse lasten kanssa. Se on mukavaa perheen yhdessä oloa. Tuntuu, että nykyään vanhemmat ulkoistavat tämän osa-alueen kokonaan muille tahoille, mutta miksi?
En kuitenkaan tarkoita, että ohjatut harrastukset nuorilla lapsilla olisi kuitenkaan huono asia. Ohjattujen harrastusten kautta oppii myös paljon. On tärkeää oppia ottamaan ohjeita, kuuntelemaan, jakamaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa. Ja kyllä mekin halutaan Miiolle ohjattuja harrastuksia :) Paljon ollaan siitä puhuttu, mitä ja milloin. Joukkuelajit ja telinevoimistelu/temppukoulu tällä hetkellä päällimäisenä mielessä, uinti ollaan harrastettu perheen parissa viikoittain. Tärkeintä olisi tarjota Miiolle mahdollisiman paljon erilaisia liikuntakokemuksia, jotta sen kautta olisi helpointa löytää itselle se mieluinen. Muutaman vuoden ajan meillä vanhemmillakin kun on vielä sanamme sanottavana tähän asiaan :D Ja voihan siinä käydä niinkin, että liikunta vaihtuu taide harrastuksiin, mene ja tiedä.
Kommentit
Lähetä kommentti