Nykyään tuntuu, että kiire on normaali ilmiö jokaisen ihmisen arjessa. On työ, koti, ystävät, lapset, lemmikit, harrastukset jne. Vuorkauteen ei pysty lisäämään tunteja, joten välillä on pakko karsia jostain. Oma aika, parisuhde, liikunta ja muut terveelliset elämäntavat joutuvat usein karsintalistalle, jos aikaa on rajoitetusti. Tai näin ainakin minulla tapahtuu. Kiire on myös "hyvä" tekosyy sille, ettei ole ehtinyt tehdä joitakin asioita. En tarkoita tällä sitä, että kiirettä pitäis aliarvioida ja kiireestä huolimatta ylisuorittaa, silloin palaa nopeasti loppuun. Mutta väitän silti, että ihmisillä on enemmän tekosyitä, kun oikeita syötä esimerkiksi olla harrastamatta liikuntaa. Itselläni ainakin on.
Itselleni liikunta on sitä omaa aikaa ja ensisijaisesti haluan treenata ilman Miioa, MUTTA välillä tämä ei vain ole mahdollista ja silloin treenaamme yhdessä. Lenkki vaunujen kanssa mäkisessä maastossa menee treenistä, tämän jälkeen poiketaan puistoon leikkimään. Siellä voi tehdä samalla lihaskuntotreeniä. Tähän ei varmasti kaikkien huumori taivu, mutta ainakin lenkille voi lähteä ;) Jos lapset ovat isompia, fillarit alle ja itse yrittää pysyä perässä jalan. Kotona pystyy tekemään jos jonkinlaista treeniä ilman mitään välineitä, jos vai itse haluaa.
Usein lapsiperheiden vanhemmilta kuulee lauseen "lasten syntymän jälkeen liikunnan harrastamiselle ei ole ollut aikaa". Tuo lause jotenkin ärsyttää, varsinkin kun siihen itsekin sortuu välillä. En väitä, etteikö se vaadi vähän enemmän mielikuvitusta onnistuakseen, mutta se ei ole mielestäni mikään syy olla pitämättä huolta omasta kunnostaan. Uskon, että jokainen löytää viikosta 3-4 sellaista päivää, joilloin pystyy liikkumaa vähintään 30min kerralla. Pitäisihän jokaisen lapsenkin liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä, miksi aikuine ei pystyisi siihen viikossa?
Itse kompastun usein siihen, että mietin syitä miksi en voi/ehdi/pysty liikkumaan, kun voisin käyttää saman energian siihen milloin ja miten voisin järjestää aikaa liikunnalle. Kun pitää huolta itsestää jaksaa myös kiireen keskeellä paremmin. Usein sanotaan, että tunnin treeni tuo päivään tunnin lisää.
Muutamat seuraavat viikot olen Miion kanssa kaksin kotona, mies karkaa merille maanantaina. Silloin tiedän, että tulee päiviä, kun treenit tehdään yhdessä Miion kanssa. Näistä treeneistä on tarkoitus raportoida myös tänne.
Itselleni liikunta on sitä omaa aikaa ja ensisijaisesti haluan treenata ilman Miioa, MUTTA välillä tämä ei vain ole mahdollista ja silloin treenaamme yhdessä. Lenkki vaunujen kanssa mäkisessä maastossa menee treenistä, tämän jälkeen poiketaan puistoon leikkimään. Siellä voi tehdä samalla lihaskuntotreeniä. Tähän ei varmasti kaikkien huumori taivu, mutta ainakin lenkille voi lähteä ;) Jos lapset ovat isompia, fillarit alle ja itse yrittää pysyä perässä jalan. Kotona pystyy tekemään jos jonkinlaista treeniä ilman mitään välineitä, jos vai itse haluaa.
Usein lapsiperheiden vanhemmilta kuulee lauseen "lasten syntymän jälkeen liikunnan harrastamiselle ei ole ollut aikaa". Tuo lause jotenkin ärsyttää, varsinkin kun siihen itsekin sortuu välillä. En väitä, etteikö se vaadi vähän enemmän mielikuvitusta onnistuakseen, mutta se ei ole mielestäni mikään syy olla pitämättä huolta omasta kunnostaan. Uskon, että jokainen löytää viikosta 3-4 sellaista päivää, joilloin pystyy liikkumaa vähintään 30min kerralla. Pitäisihän jokaisen lapsenkin liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä, miksi aikuine ei pystyisi siihen viikossa?
Itse kompastun usein siihen, että mietin syitä miksi en voi/ehdi/pysty liikkumaan, kun voisin käyttää saman energian siihen milloin ja miten voisin järjestää aikaa liikunnalle. Kun pitää huolta itsestää jaksaa myös kiireen keskeellä paremmin. Usein sanotaan, että tunnin treeni tuo päivään tunnin lisää.
Muutamat seuraavat viikot olen Miion kanssa kaksin kotona, mies karkaa merille maanantaina. Silloin tiedän, että tulee päiviä, kun treenit tehdään yhdessä Miion kanssa. Näistä treeneistä on tarkoitus raportoida myös tänne.
 |
| Kesällä treenattii pihalla |
Kommentit
Lähetä kommentti