Loma vs. arki

Perheen yhteinen kolmen viikon loma on nyt takana ja Joonas suuntasi tänään takas töihin. Arki alkoi eilen siis myös meidän perheessä. Miio lomailee vielä kolme viikkoa, joten suht aikatauluttomasti tässä voidaan elellä vielä tovi.

Meillä oli kyllä aika mukava loma. Ei tehty oikeastaan mitään ihmeellistä, kunhan oltiin. Joonas on ollut niin vähän kotona vauvan elämän aikana, että oli ihan hyväkin vähän rauhoittaa kuvioita ja olla vaan. Meidän loma sisälsi paljon mökkeilyä, kotona puuhastelua ja yhdessä oloa. Välillä parasta on olla tekemättä juuri mitään erikoista. Miio kävi isäni kanssa Muumimaailmassa, mutta muuten ei viihdykkeitä tarvinnut hakea kovinkaan erikoisista jutuista.

Eilen aamulla oli erilainen fiilis herätä, tiesin että nyt se arki taas alkaa. Ei se kuitenkaan ahdistavalta tuntunut. Toki vähän harmittaa se, että Joonas on taas heti viikon kokonaan poissa ja tää kotona pyörivä härdelli on nyt kokonaan mun vastuulla. Sitä on kuitenkin jo niin tottunut siihen ajatukseen, että toinen on paljon poissa. Voisin mä tätä tilannetta tässä voivotella loputtomiin, mutta se tuskin ainakaan helpottaisi arjen pyörittämistä. Ja jos jotain hyvää haluaa etsiä, niin nyt me voidaan lasten kanssa tehdä just niitä juttuja mitä halutaan ilma, että tarvitsee olla isännän aikatauluissa kiinni.

Loma on ihanaa, mutta mun mielestä se, että viihtyy arjessa on kuitenkin avain onneen. Elämä on kuitenkin sitä arjen puurtamista suurimmaksi osaksi ja jos se arki on ihan tuskaa, niin ei se elämä kovin juhlaa voi olla. Mun arki on nyt aika ainutlaatuista, koska saan olla lasten kanssa kotona. Toki on hetkiä, kun se ei tunnu etuoikeudelta, vaan maksaisin mitä vain, jotta voisin aamulla karata hetkeksi pois. Suurimmaksi osaksi tää on kuitenkin ihan parasta. Meidän lapsiluku on nyt tässä ja ajatus siitä, että oon viimeistä kertaa äitiyslomalla saa tähän vielä erilaisen tunteen. Haluan nauttia nyt koko rahan edestä.