Hikipisaroita ja värikyniä

Miio on aina ollut tosi liikunnallinen lapsi. Uskon, että suurin osa lapsista liikkuu mielellään, jos mahdollisuus tähän vain annetaan. Tai no, moni lapsi kyllä varmasti liikkuu (juoksee, hyppi, pomppii ja kiipeää) ihan joka tapauksessa :) Tässä Miio siis ei ole mikään poikkeus valtavirrasta. Meille on aina ollut myös luonnollista tarjota Miiolle liikunnallisia aktiviteetteja, koska viihdytään myös vanhempina mukana niissä ja ne tulevat ns. luonnostaan. Varsinaisia harrastuksia (ohjattua liikuntaa) Miiolla ei kuitenkaan vielä ole, koripalloa käytiin alle kolme vuotiaana kokeilemassa ja todettiin, ettei se ollut vielä silloin se juttu Miiolle :)

Välillä podin huonoa omatuntoa siitä, etten askartele, lue, kuuntele musiikkia yms. juttuja tarpeeksi Miion kanssa. Ulkoilu ja vauhdikkaammat aktiviteetit tulivat vain luontevammin. Eikä minusta tuntunut, että poika olisi juurikaan edes ollut kiinnostunut mistään askartelusta tai vastaavasta. Päiväkodissakin Miio suoritti pienempänä piirustustehtävät nopeasti alta pois, jotta pääsi muihin puuhiin :) Tähän tuli kuitenkin ihan selkeä muutos viime keväänä. Aluksi innostuttiin vesiväreistä, sitten värikynistä ja tusseista. Syksyllä alkoi askartelu kiinnostaa ja teippiä onkin kulunut viimeisen puolen vuoden aikana monta kymmentä rullaa. Sisäinen taiteilija heräsi, mitenkään siihen ohjaamatta.

Edelleenkin Miio piirtää ja askartelee paljon. Lähinnä omatoimisesti, sillä hänellä on aina selkeä visio siitä mitä haluaa toteuttaa. Ja itse oon ainakin niin huono kaikissa taiteellista luovuutta vaativissa jutuissa, että enpä mä kovin hyvä apu varmasti oiskaan. Välillä vierähtää tunti jos toinenkin, kun taiteilija puuhailee huoneessaan ja käy välillä näyttämässä tuotoksiaan. Ainut "huono" puoli tässä harrastuksessa on se, että paperisilppua ja jätettä tulee hurjat määrät. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että aika harvat piirustukista ja taideteoksista laitetaan talteen, niitä kun saattaa hyvänä päivänä syntyä monta kymmentä. Me siis hukuttais niihin :)

Uskoisin, että tuleva vuosi tuo mukanaa myös kokeiluja ohjatusta harrastustoiminnasta. Mielessä on ollut ainakin yleisurheilu ja nassikkapaini, sekä mukavaa olisi löytää joku askartelu/nikkarointi harrastu, johon voisi mennä vaikka vanhemman kanssa yhdessä. Jos vaikka tää äippäkin oppisi jotain, isukilta noi jutut onnistuukin vähän luontevammin.



Kommentit